FIVB-lentopallokenttä on 18 × 9 metriä. Tämä luku on kuitenkin harvoin se ratkaiseva, sillä lentopalloa pelataan huomattavan paljon kentän ulkopuolella ja kenttää ympäröivä tila on säännelty osa pelipaikkaa – ei pelkkä kohteliaisuus.
Vapaavyöhyke on lentopallosuunnittelun ydinkysymys. Jos sen saa väärin, pelaaja lentää rajamerkin taa kaivamaan palloa suoraan aitaan.
Lentopallokentän viralliset mitat
- Kenttä: 18 × 9 m, keskiviiva jakaa kentän kahteen 9 × 9 metrin puolikkaaseen
- Hyökkäysviiva: 3 m keskiviivasta kummallakin puolella
- Vapaavyöhyke: vähintään 3 m joka puolella FIVB-pelissä
- MM- ja virallinen kilpailutaso: 5 m sivuilla ja 6,5 m päädyissä
- Verkon korkeus: 2,43 m miehille, 2,24 m naisille
Verkon korkeus myös laskee ikäryhmittäin, joten junioreille tarkoitetuissa kentissä tulee valita säädettävät pylväät kiinteän korkeuden sijaan. Tämä kannattaa selvittää ennen pylväiden hankintaa, sillä jälkikäteen lisättävä säätömekanismi on hankalampi ratkaisu kuin oikea spesifikaatio alusta asti.
Mitä vapaavyöhyke tekee kentän jalanjäljelle
FIVB:n vähimmäisvaatimuksella 3 metriä 18 × 9 metrin kentästä tulee 24 × 15 metrin kokonaisuus. Kansainvälisen kilpailutason vapaaväleillä pinta-ala kasvaa 28 × 22 metriin. Itse kenttä kattaa vain hieman yli puolet tarvittavasta tilasta.
- Harrastekäyttö: noin 2 m sivuväliä, kokonaisala noin 22 × 13 m
- FIVB: sääntöjenmukainen 3 m vapaavyöhyke, kokonaisala 24 × 15 m
- Kansainvälinen taso: 5 m sivuilla ja 6,5 m päädyissä suurtapahtumiin
Noin 2 metrin sivuväleillä varustettu harrastekenttä on aito ja pelattava kenttä puutarhoille, leirintäalueille ja kouluille. Se ei täytä FIVB:n vaatimuksia – eikä tarvitsekaan, jos kukaan ei toimi tuomarina. Sen sijaan kenttä, jossa ei ole lainkaan sivuvälejä, ei toimi: lentopallossa palloa jahtaava pelaaja liikkuu takaperin katse ylöspäin.
Yläpuolinen vapaakorkeuskin on tärkeä. Sisätiloissa vähimmäisvaatimus on yleensä seitsemän metriä, eivätkä kaikki hallit pysty siihen. Ulkona tämä rajoite poistuu – mikä on aito peruste valita ulkokoripallokenttä sisätilojen sijaan.
Kova pinta, ei hiekka
Kovalla alustalla pelattava sisä- ja ulkolentopallo on eri laji kuin beach volleyball, ja kenttä heijastaa tätä: puolella on kuusi pelaajaa kahden sijaan, hyökkäysviivalla on merkitystä ja liike on paljon nopeampaa, koska kova alusta palauttaa voimat suoraan pelaajalle.
Pinnan on tarjottava pitoa sivuttaisliikkeille ja vaimentaa toistuvat alastulopaineet, joita torjunnat ja smasit aiheuttavat – ne ovat lajin kovimpia iskuja. Pinnan on myös sallittava syöksy, koska pelaajat laskeutuvat lattialle nopeasti käsivarret ja lonkat edellä. Pehmustettu modulaarinen laatta valmisteltujen alusrakenteen päällä täyttää molemmat vaatimukset ja valuu vettä läpi, joten ulkokoripallokenttä on käytettävissä pian sateen jälkeen.
Yksi asia kannattaa tarkistaa: valittu pinta ei saa olla hankausherkkä. Lentopallo tuottaa enemmän iho-lattia-kontaktia kuin mikään muu tässä kategoriassa.
Tilan jakaminen
Lentopallokentän runsas vapaavyöhyke tekee siitä hyvän pohjan monilajipaikalle, koska tarvittava sivuväli riittää mahduttamaan pienempiä kenttiä vierekkäin. 24 × 15 metrin lentopalloalueelle mahtuu mukavasti badminton- tai pickleball-kenttä saman suorakulmion sisään.
Verkkopylväät ovat käytännön komplikaatio. Lentopallopylväät kantavat suuren jännitteen ja vaativat kunnolliset maaupotukset, joten niiden paikat tulee suunnitella perustuksia rakennettaessa – ei lisätä jälkikäteen.
Kentän suunnittelu
Määrittele ensin vapaavyöhyke ja sitten kenttä – useimmat lähestyvät asiaa päinvastaisessa järjestyksessä. Jos käytössäsi on 24 × 15 metriä, sinulla on säännösten mukainen kenttä. Jos tilaa on 22 × 13 metriä, saat hyvän harrastekentän. Jos tila jää tämänkin alle, harkitse, sopiiko jokin pienempi laji paremmin käytettävissä olevaan alueeseen.
Ylläolevat muodot ovat valmiina OnCourtin kenttäsuunnittelijassa, jossa voit asettaa omat mittasi, nähdä vapaavyöhykkeen piirrettynä mittakaavassa ja saada hintatiedot ennen maanrakennustöitä.